Lukihäiriö

Kolmistaan-blogissa Karoliina kertoo omasta lukihäiriöstään, ja kuinka on päätynyt äidinkielen lehtoriksi siitä huolimatta tai sen vuoksi.

Usein vedämme johtopäätöksiä ihmisestä hänen tekstinsä kirjoitusasun perusteella. Mutta onko se tarkoituksenmukaista? Onko taustalla aina piittamattomuus kielestä? Toivottavasti Karoliinan bloggaus ja muu projektimme sisältö herättää siihen, että kommunikointi ei ole aina mustavalkoista.

Et omista kieltäsi

Monikielistyvä yhteiskunta haastaa tarkastelemaan kriittisesti käsityksiämme kotimaisista kielistä. Helsingin yliopiston suomen kielen professori Jyrki Kalliokoski on perehtynyt tutkimuksessaan aiheeseen. Virheiden syynäämisen sijaan hän on kiinnostunut selvittämään, miten vuorovaikutus sujuu monikielisissä yhteisöissä, ja millaiseksi kielenpuhujat itse kokevat kielelliset resurssinsa. Jyrki Kalliokosken ajatuksista ja tutkimuksesta voi lukea lisää Helsingin yliopiston 375 humanistia -sivustolta.

Kenelle suomen kieli kuuluu, kenellä on oikeus päättää oikeasta ja väärästä suomen kielestä ja kuka on asiantuntija näissä asioissa? Olemme tottuneet siihen, että näihin kysymyksiin on itsestään selvä vastaus. Suomalaisen yhteiskunnan muutokset ja sen monikieliset jäsenet pakottavat arvioimaan asioita uudelta kannalta. Vaikka (onneksi!) kyseenalaistamme ”syntyperäisen” puhujan auktoriteetin, kun itse käytämme englantia rohkeasti omiin taitoihimme luottaen, olemme herkkiä havaitsemaan virheitä suomen kielen aikuisiällä oppineiden puheessa ja kirjoituksessa.”

Kieliasenteet ovat asia, johon jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa. Äidinkieleen ei ole syytä suhtautua mustasukkaisesti – ”vieraat” vaikutteet eivät pilaa sitä.

Mistä puheviha kumpuaa?

Kieli herättää voimakkaita tunteita. Monilla meistä on omat inhokki-ilmauksemme, joiden käytön olisimme valmiita vaikka kieltämään. Mutta miksi näin on?

”Ihmiset huomaavat kielen ilmiöt ärsytyksen kautta, ja jokaisella tuntuu olevan jokin ilmaus, joka ärsyttää. Kun koko vuosi on käännelty ja väännelty käsitettä vihapuhe, niin tuntuu että suomalaisilla on voimakas puheviha.”

Kieliasioita pilke silmäkulmassa ja kulmat kurtussa käsittelevä radio-ohjelma Aristoteleen kantapää ottaa asiasta selvää. Lähetyksessä haastatellaan Facebookin Kielletyt sanat ja sanonnat -ryhmän perustajaa, joka yllättyi itsekin ryhmän suosiosta.

Kieli korjautuu vain käyttämällä

lataus
Sanotaan, että ”broken English” on maailman puhutuin kieli. Englantia kuulee puhuttavan monenlaisella aksentilla ja eri taitotasoilla, eikä se enää hetkauta moniakaan.

Sen sijaan me suomalaiset emme ole yhtä hyvin tottuneet siihen, että suomea puhuu joku muu kuin natiivi. ”Huonolle suomelle” saatetaan naureskella tai saatamme yrittää kääntää keskustelun englanniksi – mutta miksi?

Ensi kerralla, kun kuulet jonkun puhuvan ”huonoa suomea”, hymyile rohkaisevasti ja ajattele, miten paljon vaivaa hän on nähnyt kielen oppimiseen. Mutta ennen kaikkea, anna hänen käyttää kieltä, sillä kielitaito ei parana muuten kuin puhumalla ja käyttämällä kieltä.

Suomen kieli kuuluu kaikille

Ylioppilaslehden mielenkiintoinen artikkeli valottaa sitä, kuinka yksikielisyyden normi on alkanut purkautua koulumaailmassa. Perinteiset käsitykset vain suomea puhuvasta suomalaisesta eivät enää usein vastaa todellisuutta.

Artikkeli ottaa myös kantaa tilanteisiin, joissa maahanmuuttajaoppilaita ohjataan opiskelemaan suomea toisena kielenä, vaikka se olisi heidän vahvin kielensä. Lienevätkö kielelliset ennakkoasenteet vaikuttaja tällaisten valintojen taustalla?

”Tulisi lähteä siitä tosiasiasta, että ihmiset saavat kotoaan erilaiset suomen kielen resurssit ja että kaikkien kotona ei ole luettu suomenkielisiä iltasatuja.”

Sano vaan! – Jokaisella on siihen oikeus

Sano vaan! on kampanja, jonka tarkoituksena on luoda positiivisempaa keskusteluilmapiiriä. Nykyään keskustelu käy kuumana internetissä ja erilaisissa sosiaalisissa medioissa monista eri aiheista, ja jokaisella on tarve saada oma äänensä kuuluviin. Keskustelun tuoksinassa olisi kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisella on oikeus osallistua keskusteluun, eikä ketään tulisi sulkea ulos keskustelusta tai hänen asiaansa mitätöidä esimerkiksi heikomman kielitaidon vuoksi.

Kieli, etenkin äidinkieli, voi herättää suuria tunteita ihmisissä. Vahva tunneside kieleen ei sinällään ole ongelma. Oikeinkirjoituksen horjuminen, heikko kielitaito tai puhuminen aksentilla voi olla joillekin asia, johon on vaikea tottua ja jota on vaikea sietää. Oikeakielisyyttä halutaan usein suojella ärhäkästi ymmärtämättä kuitenkaan sitä, että kaikilla ei ole yhtäläisiä edellytyksiä puhua ja kirjoittaa normien mukaisesti.

Kielenkäyttöön liittyy paljon muutakin kuin pelkästään sanojen muodostaminen ja oikeinkirjoitussäännöt, sillä muun muassa yhteiskunnallinen ja poliittinen asema sekä kulttuurinen tausta heijastuvat usein myös puhujan tiedostamatta kielellisiin valintoihin. Ihmisillä voi olla ennakkoasenteita tiettyyn ryhmään kuuluvaa puhujaa kohtaan erityisesti silloin, kun kulttuurinen ja sosiaalinen asema tai arvot eivät vastaa heidän omiaan. Esimerkiksi ensimmäisen polven maahanmuuttajan tapa puhua suomea saattaa herättää kuulijassa vaikutelmia kouluttamattomuudesta, mikä ei kuitenkaan välttämättä vastaa todellisuutta.

Kirjoitusvirheistä, heikosta kielitaidosta tai aksentilla puhumisesta huomauttamisen taustalla on usein luultavasti muutakin kuin vain halu ohjata muita kielen normatiiviseen käyttöön. Kielelliseen auktoriteettiasemaan itsensä lukevat saattavat käyttää kieltä vallan välineenä ja näin ollen tietoisesti ja myös julkisesti sulkea keskustelusta pois ne, joilla he eivät koe olevan samanlaista kielellistä kompetenssia. Tällöin keskitytään viestin sisällön sijaan sen muotoon.

Kielen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin viestin välittäminen ja ymmärryksen aikaansaaminen. Heikommankin kielitaidon omaava saa yleensä viestinsä sisällön välitettyä, vaikka viestiin liittyisi esimerkiksi lausumisen ongelmia tai kirjoitusvirheitä. Voidaankin kysyä, kuinka tarkoituksenmukaista loppujen lopuksi on mitätöidä tai vähätellä toisen sanomaa vain siksi, että se ei ole täydellisesti ilmaistu. Harva meistä puhuu kieltä tai ilmaisee itseään täydellisesti; silti tuomitsemme herkästi toisten kielenkäyttöön liittyviä asioita tietoisesti – tai usein jopa tiedostamatta. Tähän Sano vaan! -kampanja haluaa vaikuttaa lisäämällä tietoisuutta kielellisistä ennakkoasenteista ja niiden vaikutuksista. Jokaisen ääni ansaitsee tulla kuulluksi.